Ekopappi: Kirkon täytyy huolehtia luomakunnasta

Mikä on kirkon rooli nykyajan eettisissä kysymyksissä kuten ilmastonmuutoksessa? Rovasti Ilkka Sipiläinen ratkoo ympäristökysymyksiä ekoteologian näkökulmasta.

TEKSTI: Viivi Myllylä / Kaskas Media

KUVA: Vilja Pursiainen / Kaskas Media

Ekoteologian mukaan ihmisen  tulee olla vastuullinen jäsen luomakunnassa. "Ekoteologian kautta minussa alkoi elää mystisyys ja kosmisuus, ja kokonaisvaltainen näkemys kristinuskosta”, Sipiläinen sanoo.
Ekoteologian mukaan ihmisen tulee olla vastuullinen jäsen luomakunnassa. "Ekoteologian kautta minussa alkoi elää mystisyys ja kosmisuus, ja kokonaisvaltainen näkemys kristinuskosta”, Sipiläinen sanoo.

“Sanotaan, etteivät yksittäiset ihmiset ratkaise ilmastonmuutosta. Olemme kuitenkin kuluttajia ja äänestäjiä. Yksityinen on poliittista. Jos ihmiset osoittavat, että he ovat halukkaita muuttamaan elämäntapaansa, on poliitikkojen ja yritysten pakko toimia.”

Punainen pyöräilytakki loistaa Tähtitorninmäen harmaudessa. Rovasti Ilkka Sipiläinen pyöräilee töihin kirkkohallitukseen ympäri vuoden. Ilmastonmuutosta ja yksilön vastuuta pohtiva Sipiläinen on kirkkohallituksen yhteiskunnan ja kestävän kehityksen asiantuntija. Tuttavallisemmin ekopappi.

Ekopapiksi Sipiläinen päätyi, kun hän alkoi lukea kristillistä teologiaa ympäristönäkökulmasta. Ekoteologia keskittyy pohtimaan kristillisen uskon ja ympäristökysymysten suhdetta. Se syntyi 1960- ja 1970-luvun vaihteessa tasapainottamaan kristillisen uskon ihmiskeskeisyyttä. Ekoteologian mukaan ihmisen tehtävä on olla vastuullinen jäsen Luojan luomakunnassa.

“Se oli hirveän innostavaa. Oma kristinuskon näkemykseni oli pitkälti etiikkaa. Kristittynä suuntaudun tähän aikaan. Esimerkiksi oikeudenmukaisuuteen. Ekoteologian kautta minussa alkoi elää mystisyys ja kosmisuus, ja kokonaisvaltainen näkemys kristinuskosta”, Sipiläinen sanoo.

Paavi Franciscus on ekoteologian tunnetun fani. Paavi lähetti viime kesänä kirkoille kiertokirjeen, joka kritisoi vastuutonta kuluttamista ja kuvastaa uutta asennoitumista ympäristökysymyksiin. Ekoteologian suosio on kasvanut ympäristökysymysten muuttuessa yhä vakavammiksi. Ihmisen siirtäminen maailman keskiöstä sen hoitajaksi on entistä ajankohtaisempaa.

Ympäristökysymysten asiantuntija

Sipiläinen kiinnostui teologiasta jo lukiovuosina. Ala kiinnosti häntä ennen kaikkea siksi, että se tarjosi välineitä ajatteluun. Kun Sipiläinen aloitti yhteiskuntatyön sihteerinä kirkkohallituksessa 1991, työttömyys oli ilmastonmuutosta ajankohtaisempi aihe.

Vuosituhannen vaihteessa Sipiläinen heräsi siihen, että nyt ympäristön suhteen pitäisi tehdä jotain. Ruotsissa ja Saksassa kirkoilla oli jo käytössä ympäristöjärjestelmä, joten miksei Suomessakin? Sipiläinen perusti kirkkohallitukseen työryhmän ja ryhtyi työstämään Suomeen omaa järjestelmää, ympäristödiplomia.

Ympäristödiplomin saamisen kriteereissä on käytännössä kyse esimerkiksi uusiutuvan energian valitsemisesta ja jätteiden kierrättämisestä. Tarkoituksena on tuoda ympäristöstä huolehtiminen osaksi seurakuntien normaalia toimintaa.

Enemmän kuin puhetta

Kirkolla on paljon suunnitelmia ja kannanottoja ilmastonmuutoksen suhteen. Suomen evankelis-luterilainen kirkko on esimerkiksi määritellyt luomakunnasta huolehtimisen yhdeksi kolmesta keskeisestä tehtävästään. Puolitoista vuotta sitten arkkipiispa Kari Mäkinen avasi kirkolliskokouksen puhumalla juuri ilmastonmuutoksesta. Näkyykö ympäristöstä huolehtiminen myös teoissa?

Sipiläisen mukaan kyllä. Esimerkiksi ympäristödiplomi on käytössä noin sadassa seurakunnassa, ja elokuussa kirkon ympäristötyö sai Suomen luonnonsuojeluliiton palkinnon. Palkinto myönnettiin uutta luovasta ympäristötyöstä ja vastavoimana toimimisesta aikamme materialismille. Tavallinen ihminen ei välttämättä tunne kirkon tekemää ympäristötyötä, mutta alan ammattilaisille se on Sipiläisen mukaan näkyvää.

“Olen saanut hirveän hyvin tukea työtovereilta ja kirkon johdolta. Arkkipiispa ja kirkon muu johto ovat olleet tavattavissa ja seisseet näiden asioiden takana.”

"Ympäristökysymykset ovat elämän kysymyksiä. On kyse elämästä ja sen arvokkuudesta.”

Neuvonantajana Pariisissa

Viime joulukuussa ekopappi osallistui Pariisin ilmastokokoukseen. Aikaisemmin Sipiläinen on osallistunut Kööpenhaminan ilmastokokoukseen kirkkojen maailmanneuvoston jäsenenä, mutta tällä kertaa hän oli osa Suomen valtuuskuntaa ja pääsi katsomaan asioita eri näkökulmasta.

Ilmastokokouksissa kirkko ajaa ilmasto-oikeudenmukaisuutta. Kirkon tehtävä on pitää köyhien puolta, ja juuri  köyhät maat kärsivät ilmastonmuutoksesta eniten, vaikka ne eivät ole päässeet osallisiksi talouskasvusta tai ole syyllisiä ilmastonmuutokseen.

Kirkon osallistumisella ilmastokokouksiin on ennen kaikkea symbolista merkitystä. Kirkko on koko historiansa ajan ollut mielipidevaikuttaja ja ottanut kantaa eettisiin kysymyksiin. Myös ilmastonmuutoksesta puhuminen sopii tähän jatkumoon.

“Kirkko on aina tarttunut sellaisiin kysymyksiin, jotka ovat olleet kulloisellakin ajalla tärkeitä ja tuonut ne asiat kristinuskoon”, Sipiläinen sanoo.

Esimerkiksi protestanttisuuden syntyessä tavallisten ihmisten lukutaito nousi tärkeäksi tavoitteeksi. Protestanttisiin maihin syntyi kouluja, niissä painettiin kirjoja ja länsimainen sananvapaus alkoi kehittyä

“Ajankohtaisiin aiheisiin tarttumisen ansiosta kirkko on selvinnyt hengissä 2000 vuotta. Se on päivitetty elämän kysymyksiin. Ympäristökysymykset ovat elämän kysymyksiä. On kyse elämästä ja sen arvokkuudesta”, Sipiläinen sanoo.

Tilaa uutiskirje

Saat uusimman Klimaatin sähköpostitse sen ilmestyttyä.