Fossiilinen energiatalous paisui hirviöksi

TEKSTI: Mikaela Remes / Kaskas Media

INFOGRAFIIKAT: Jonatan Hildén

Mustan kullan piti olla luotettava sijoituskohde. Fossiiliset polttoaineet ovat yhä huikea rahasampo. Ilmakehään voi kuitenkin päästää enää rajallisesti fossiilisten polttamisesta syntyvää hiilidioksidia, ja raja lähenee kovaa vauhtia. Kaukonäköiset sijoittajat pyrkivät jo eroon fossiilisten polttoaineiden painolastista, mutta mistä rahat jättivoittojen tilalle?

coal-194856_1280

Hyvät naiset ja herrat, ei syytä huoleen. Öljybisnes ei koskaan kuole. Vaikka ilmastonmuutos olisikin olemassa, me kyllä sopeudumme siihen. Näin itsevarmasti öljy- ja maakaasuyhtiö ExxonMobilin toimitusjohtaja rauhoitteli osakkeenomistajia viime keväänä.

Tarvitseeko ilmastokeskustelua seuraavan suomalaisen piitata dollarinkuvat silmissä pauhaavasta Rex Tillersonista? Ei tarvitsisi, ellei tällä sattuisi olemaan omistuksessaan melkoista osaa niistä 2795 gigatonnin hiilidioksidipäästöistä, jotka vapautuessaan ilmakehään uhkaavat lämmittää sinun, minun ja herra Tillersonin jakaman planeetan elinkelvottomaksi.

Öljy tuottaa yhä suurimmat voitot – mutta ei kauan

Noin kymmenen prosenttia maailman sijoitettavasta varallisuudessa on kiinni energiateollisuudessa. Tästä iso osa koostuu fossiilisista polttoaineista. Kyse ei ole vain yksittäisestä teollisuuden alasta: on hankalaa löytää yritystä, joka ei jollakin tavalla olisi kytköksissä fossiilisiin polttoaineisiin. Ne pyörittävät esimerkiksi liikennettä, konepajateollisuutta, maataloutta, ruokateollisuutta ja rakentamista.

Maailman suurin energiayhtiö on öljyfirma, ja se löytyy Saudi-Arabiasta. Joidenkin maiden, kuten Venäjän, talous nojaa täysin energiateollisuuteen.

Fossiiliset polttoaineet ovat teollisesta vallankumouksesta lähtien vaikuttaneet paljon siihen, miten nyky-yhteiskunta on järjestetty. Ne ovat luoneet kaupunkeja, työpaikkoja ja verotuloja. Siksi kun puhumme fossiilisiin polttoaineisiin perustuvasta bisneksestä, puhumme myös isosta rahasta. Niin isosta, etteivät edes asiantuntijat mielellään yritä arvioida, miten suurista summista on kyse.

Karkean laskutoimituksen voi kuitenkin tehdä itse. Kun öljyn, hiilen ja maakaasun vuosittaisen raakatuotannon kertoo kunkin keskihinnalla ja ynnää kaiken yhteen, lopputulokseksi saadaan 4,2 tuhatta miljardia dollaria. Kaiken huipuksi summa on vain pieni osa fossiilisten polttoaineiden tuotoista. Raaka-aineiden jalostuskin on isoa bisnestä.

 

Fossiiliset_polttoaineet_final_01

Verrataan summaa puhtaan energian tuotantoon ja teknologiaan: työ- ja elinkeinoministeriön arvion mukaan maailmanlaajuisten cleantech-markkinoiden arvo on jo noin 1600 miljardia euroa. Tämä on laaja määritelmä, johon lasketaan uusiutuvan energiantuotannon lisäksi mukaan jopa esimerkiksi Koneen energiatehokkaat hissit. Kansainvälisen energiajärjestö IEA:n tuoreen raportin mukaan uusiutuvien energianlähteiden osuus energiantuotannosta on noussut lähes 22 prosenttiin. Silti on selvää, että fossiilinen sektori painii aivan eri sarjassa. Uusiutuvissa energianlähteissä ei yksinkertaisesti ole yhtä paljon rahaa – vielä.

Hiilikuplassa kuusi tuhatta miljardia dollaria ilmaa

Maailman suurimmat yksityiset energiayhtiöt löytyvät Yhdysvalloista, mutta ne ovat pieniä verrattuna niihin valtiollisiin öljy-yhtiöihin, joita Lähi-itä on pullollaan. Maailman suurin energiayhtiö on öljyfirma, ja se löytyy Saudi-Arabiasta. Joidenkin maiden, kuten Venäjän, talous nojaa täysin energiateollisuuteen. Sen kansantalous elää ja hengittää öljyn hinnan mukaan. Yhdysvalloissa fossiilisten polttoaineiden tuotannossa tapahtui notkahdus vuosien 2007 ja 2009 finanssikriisin takia, mutta tuotanto ampaisi sen jälkeen taas nousuun.

Iso osa maailman varallisuudesta on sijoitettu öljy-yhtiöihin, jotka olettavat, että kaikki olemassa olevat öljyvarannot voidaan käyttää nykyiseen malliin.

Juhlat eivät voi kuitenkaan jatkua ikuisesti. Ilmastotutkimuksessa yleisesti hyväksytty käsitys on, että meillä on varaa antaa ilmaston lämmetä noin kaksi astetta. Kahden asteen tuolla puolen seuraukset ovat erittäin todennäköisesti sellaisia, joita emme tahdo nähdä. Jotta meillä olisi edes 50 prosentin mahdollisuus pysäyttää lämpeneminen kahteen asteeseen, vuosisadan loppuun mennessä ilmakehään ei saa päästä enempää kuin noin 3670 gigatonnia hiilidioksidia, arvioi VTT:n tutkija Tommi Ekholm. Teollisen yhteiskunnan aikana eli noin 1850-luvulta alkaen olemme kuitenkin ehtineet käyttää tästä hiilibudjetista jo noin 2078 gigatonnia. Jäljelle jäävien vuosien aikana ihmisen toiminnan seurauksena voi siis päästä ilmakehään enää arviolta 1591 gigatonnia hiilidioksidia. Carbon Tracker Initiative –tutkimuslaitos on laskenut jäljellä olevan hiilibudjetin vielä tiukemmaksi, 565 gigatonniin, jotta meillä olisi hieman paremmat mahdollisuudet eli 80 prosentin todennäköisyys pysyä kahden asteen tavoitteessa.

Päästömäärä, joka aiheutuisi öljy-yhtiöiden olemassa olevien varantojen käyttämisestä, on tähän verrattuna moninkertainen. Vuonna 2011 Carbon Tracker julkaisi selvityksen, jonka mukaan neljä viidesosaa maailman fossiilivaroista on jätettävä polttamatta, mikäli ilmastotavoitteeseen halutaan päästä. Se tarkoittaisi Rex Tillersonille ja kumppaneille järkyttävää tulonmenetystä. Ei ihme, ettei pohatta halua uskoa ilmastonmuutokseen.

 

Fossiiliset_polttoaineet_final_02

Iso osa maailman varallisuudesta on sijoitettu öljy-yhtiöihin, jotka olettavat, että kaikki olemassa olevat öljyvarannot voidaan käyttää nykyiseen malliin.

On siis olemassa riski, että fossiilisia polttoaineita tuottavien ja jalostavien yritysten osakkeita yliarvostetaan suhteessa siihen, miten niiden markkinat kehittyvät. Esimerkiksi suomalaisten eläkeyhtiöiden sijoituksista ja siten myös suomalaisten eläkevaroista merkittävä osa on kiinni tällaisissa yhtiöissä. Carbon Tracker Initiativen selvityksen mukaan energia-alan yritykset saattavat hukata ilmaan peräti kuusi tuhatta miljardia dollaria seuraavan vuosikymmenen aikana. Tätä kutsutaan hiilikuplaksi.

Yhtiöt, jotka eivät ole ottaneet hiilikuplaa toiminnassaan huomioon, hyötyvät tällä hetkellä siitä, ettei kansainvälinen yhteisö ole saanut määritettyä yleissitovia hintoja hiilidioksidipäästöille. Yritysten arvo tulee laskemaan, mikäli päästöille muodostuu merkittävä hinta tai jos lainsäädännössä, kulutustottumuksissa tai sijoittajien ja rahoittajien asenteissa tapahtuu muutoksia. Danske Bankin varallisuuden johtajan Susanna Miekk-ojan mukaan arvo voi alentua nopeastikin.

“Hiilikupla on syntynyt, koska yritysten toimintaa arvioidessa ei ole otettu huomioon, kuinka niiden raaka-aineiden jalostaminen lopputuotteeksi kuluttaa luontoa ja aiheuttaa päästöjä ilmakehään”, Miekk-oja sanoo.

Päästöiltä puuttuu hinta

Olemme niin riippuvaisia fossiilisista polttoaineista, että syydämme niihin yhä huiman määrän taloudellisia tukia. Tuet liittyvät sekä tuotantoon että kulutukseen. Tuotantopuolella kyse on verohelpotuksista ja laina-avuista, kulutuksen tukien avulla energian hinta pidetään kuluttajille halpana. Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n mukaan fossiilisen energiatalouden saama rahallinen tuki liikkuu 500 ja 2 000 miljardin dollarin välillä. Esimerkiksi Venezuela käyttää öljyyn liittyviin tukiin enemmän rahaa kuin terveydenhuoltoon.

Talouden jättiläisten päästöt virtaavat nyt käytännössä ilmaiseksi ilmakehään. Nordean vastuullisen sijoittamisen johtajan Antti Savilahden mukaan Euroopan päästökauppamekanismissa on valuvika, joka määrittää päästöjen hinnan 6,4 euroon hiilidioksiditonnilta, kun oikea hinta olisi lähempänä kymmentä euroa. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan hinnan pitäisi olla vielä reippaasti kovempi, noin 30 euroa, jotta maksut alkaisivat todella purra öljyn käyttöön. Päästölupia on myös myönnetty liikaa. Tässä on yhtälön suurin ongelma, sillä eri tahot Maailmanpankkia, öljynviejämaiden järjestö OPEC:ia ja kansantaloustieteilijöitä myöten ovat sitä mieltä, että ratkaisu ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen on juurikin päästöjen hinnassa.

“Maailmanlaajuinen, uskottava ja tarpeeksi korkea hinta pakottaisi firmat vähentämään päästöjä ja innovoimaan vähähiilidioksidisempia tuotteita”, Savilahti sanoo.

Tukia enemmän Savilahtea huolestuttavat ne sadat miljardit, joita sijoitetaan uusien öljyvarantojen etsimiseen. WWF:n julkaiseman Global Cleantech Innovation Indexin mukaan amerikkalaiset öljy-yhtiöt investoivat vuosittain 674 miljardia uusien resurssien löytämiseksi. Esimerkiksi tähän asti koskemattomien arktisen alueen on kaavailtu muuttuvan maailman kolmanneksi suurimmaksi fossiiliseksi polttoainehankkeeksi vuoteen 2020 mennessä.

Kääntyykö ilmastonmuutos sijoituspäätöksiksi?

Hiilikupla on melko uusi käsite. Ruotsissa ollaan silti Miekk-ojan mukaan hiilikuplan puhkomisessa Suomea edellä. Myös lähimmän öljyntuottajanaapurin Norjan öljyrahasto on Nordean Savilahden mukaan aidosti huolissaan tulevaisuuden näkymistä.

“Samoin kuin usko ilmastonmuutokseen, ymmärrys hiilikuplasta leviää epätasaisesti. Kansantalouden kehitys on sijoittajien päällimmäinen huoli, joten hiilikupla on jäänyt vähemmälle huomiolle”, Danske Bankin Susanna Miekk-oja sanoo.

 

Fossiiliset_polttoaineet_final_03

Miekk-ojan mukaan sijoitusalalla ilmastonmuutoksen vakavuus kyllä ymmärretään. On vain huomattavasti vaikeampaa tehdä siitä kannattavaa sijoitustoimintaa. Siinä vaiheessa, kun ilmiö kääntyy sujuvasti euroiksi, se kääntyy myös sijoituspäätöksiksi.

Mistä siis korvaaja fossiilisten polttoaineiden tuottamille jättivoitoille? Jos kerran hiilidioksidipäästöjen haitat ovat tiedossa, miksei sijoituksia siirretä uusiutuviin energialähteisiin? Miekk-ojan mukaan epälooginen tukipolitiikka on vienyt pohjaa investointihalukkuudelta ja jarruttanut uuden tekniikan käyttöönottoa. Esimerkkinä Miekk-oja käyttää kaasu- ja sähköautoja, joille Suomessa myönnetään tukea ainoastaan leasing-toimintaan.

Löytyisikö puhdasta energiaa ja teknologiaa tuottavasta cleantech-bisneksestä siis riittävästi rahaa, jotta sijoittajat vaihtaisivat fossiiliset puhtaaseen energiaan? Ehkä tulevaisuudessa.

“Elämäntavoissamme on tapahduttava merkittäviä muutoksia. Tarvitsemme ratkaisuja, jotka auttavat ihmisiä liikkumaan, asumaan ja kuluttamaan fiksummin ja energiatehokkaammin”, sanoo ajatuspaja Demos Helsingin tutkija Maria Ritola.

Ritola uskoo, että vastaus löytyy ennemmin yrityksistä kuin kuluttajien taskuista. Energiafiksuista valinnoista on tehtävä helppoja ja niin hyviä, että ihmiset pitävät niitä lähtökohtaisesti parhaana vaihtoehtona. Houkuttelevuus tulee ratkaisemaan myös sijoitusmarkkinoilla, Ritola sanoo.

Aurinkoisia bisnesmahdollisuuksia

Suuret tuottaja- ja kuluttajamaat muovaavat tulevaisuuden energianäkymiä eniten. Kiinassa ja Intiassa energiantarve jatkaa vääjäämättä kasvuaan, mutta esimerkiksi Intian vastavalittu pääministeri Nahandra Modi on luvannut aurinkoenergiaa 400 miljoonalle. Siinä on jo bisnestä. Jatkossa tuotanto siirtyneekin sinne, missä on aurinkoa, Miekk-oja ennustaa.

Maria Ritolan mukaan rahoitusmarkkinoiden reaktio hiilikuplaan vaikuttaa tulevaisuuteen enemmän kuin öljy-yhtiöiden todellisuuden pakoilu.

“Nyt ilmastonmuutoskeskustelu antaa konkreettisia lukuja sijoittajille siitä, kuinka asia vaikuttaa suoraan heidän bisnekseensä”, Ritola sanoo.

Toivoa ei tarvitse menettää, vaikka keskustelu tuntuisi hitaalta, sanoo Nordean Antti Savilahti.

“Kaikki päätökset, jotka auttavat ilmastonmuutoksen taklaamisessa, ovat historian oikealla puolella riippumatta siitä, osummeko kahteen asteeseen tai päästöbudjettiin. Silläkin on merkitystä, menemmekö todella paljon yli vai rimaa hipoen.”

Tilaa uutiskirje

Saat uusimman Klimaatin sähköpostitse sen ilmestyttyä.