Ilmastonmuutoksen hillintä vaatii metsätuhojen torjuntaa jo nyt

JarkkoTuulaMustavalkoinen414px

Jarkko Hantula
Tutkimusprofessori
Tuula Piri
Tutkija

Luonnonvarakeskus

Metsien käytöstä ja hiilinieluista käytävissä keskusteluissa ovat unohtuneet monet jo käynnissä olevat muutokset. Yksi tällainen on sienituhojen odotettavissa oleva lisääntyminen. Esimerkiksi talousmetsiemme yleisimmän lahottajasienen, juurikäävän, aktiivisuus tulee lisääntymään puiden kasvun kiihtymistä nopeammin. Seuraukset ovat vakavia niin metsätalouden, hiilinielujen kuin monimuotoisuuden suojelun kannalta.

Juurikääpä lahottaa hiilinieluna arvokkainta ainespuutamme eli pitkäikäisiin tavaroihin ja rakennuksiin käytettävää kuusitukkia. Tämän seurauksena kuusitukin osuus metsäbiomassasta vähenee, ja se päätyy edulliseksi kuitupuuksi massateollisuuteen. Näin metsistä saatava taloudellinen tuotto vähenee ja metsien hyödyntäminen hiilinieluina vaikeutuu.

Metsänomistajien tulojen pienenemisellä on puolestaan merkittävä sosioekonominen vaikutus etenkin syrjäseuduilla, missä metsätalous on lähes ainoa ilman tulonsiirtoja kannattava elinkeino. Vaarana ovat maaseudun siirtyminen yhä enemmän tukien varaan tai jopa sen autioitumisen kiihtyminen.

Juurikääpä lahottaa hiilinieluna arvokkainta ainespuutamme eli pitkäikäisiin tavaroihin ja rakennuksiin käytettävää kuusitukkia.

Metsillämme on tärkeä rooli myös monimuotoisuuden suojelussa. Lähtökohtaisesti talousmetsien rauhoittaminen hakkuilta tuntuu järkevältä, sillä järeytyvien metsien ajatellaan sitovan enemmän hiiltä ja tarjoavan uhanalaisille eliöille elinpaikkoja. Valitettavasti juurikääpä on erityisen yleinen Etelä-Suomen nopeakasvuisissa kuusikoissa, eikä suojelu vähennä sen etenemistä. Päinvastoin, sieni saa rauhassa levitä suojelluissa metsissä vuosikymmenestä toiseen vallaten kasvupaikkoja monilta uhanalaisilta eliöiltä. Näin metsien biodiversiteettiarvo heikkenee.

Metsäntutkimuksessa on viime aikoina saatu lupaavia tuloksia juurikäävän torjunnasta. Ensimmäinen juurikääpätartunnalta suojaava kuusen geeni on julkaistu ja sienen virusten joukosta on löytynyt lupaava ehdokas biologiseksi torjuntaeliöksi.

Valitettavasti nämä uudet menetelmät eivät pysty ratkaisemaan ongelmaa Pariisin ilmastosopimuksen aikaraamissa. Metsäpuiden jalostus vie kymmeniä vuosia ja biologisen torjunnan tuotteistaminen tutkimustuloksista käytännön sovellukseksi kestää sekin kauan. Toivo häämöttää tulevaisuudessa, mutta siihen ei voi tuudittautua.

Jotta metsistämme saadaan maksimaalinen hyöty niin talouden, hiilinielujen kuin monimuotoisuuden kannalta, olisi juuri nyt äärimmäisen tärkeää huolehtia juurikäävän torjunnasta. Tämä vaatii pahasti lahoilla kasvupaikoilla jopa puulajin vaihtamista toiseen.

Lue lisää:

Tilaa uutiskirje

Saat uusimman Klimaatin sähköpostitse sen ilmestyttyä.