Kuka maksaa ilmastonmuutoksen aiheuttamat vahingot?

KaiKokko copymv

Kai Kokko
Ympäristöoikeuden professori

Helsingin yliopisto

Ilmastolaki tuli voimaan kesäkuun alusta. Ilmastolaissa sopeutumisella tarkoitetaan toimia, joilla varaudutaan ja mukaudutaan ilmastonmuutokseen ja sen vaikutuksiin. Toisaalta laissa tunnistetaan, etteivät kaikki vaikutukset ole vain haitallisia. Laissa kannustetaan myös toimiin, joiden avulla ilmastonmuutokseen liittyvistä vaikutuksista voidaan hyötyä. Sopeutumisella pyritään siis nykyisen kansallisen sopeutumissuunnitelman sanoin ehkäisemään tai lieventämään ilmaston vaihtelevuudesta ja muutoksesta aiheutuvia kielteisiä vaikutuksia ja hyötymään myönteisistä seurauksista.

Sopeutumista tarvitaan sekä ihmisten että eliölajien suojelemiseksi, kun sään ääri-ilmiöt lisääntyvät. Suomessa ainakin vuorokauden ylimmän ja alimman lämpötilan vaihtelun ja rankkasateiden voimakkuuden odotetaan kasvavan. Seurauksena keskilämpötilan noususta lumipeitteisyys vähenee ja syyskylvöt vaarantuvat jääpoltteen vuoksi aiempaa useammin. Jääpolte tarkoittaa syksyllä routaantuneen maan pinnalle kerääntyneen veden jäätymistä. Edes metsäjäniksen valkoisesta turkista ei ole enää talvella suojaväriksi.

Yhteiskunnassa tärkeitä sopeutumiskysymyksiä ovat, kuka maksaa toistuvasti kastuneet rakennukset, menetetyt sadot tai vaikkapa kasvi- ja eläinlajien avustetun siirron uusille alueille, jotta ne eivät häviäisi muuttuneissa olosuhteissa.

 

"Entä jos sään ääri-ilmiöiden vuoksi vahingot toistuvat tulevaisuudessa selvästi aiempaa useammin? Mikä silloin on viljelijöiden taloudellinen kestokyky?"

Suomessa keskeinen trendi on ollut ilmastonmuutokseen sopeutumisen vahinkovastuun yksityistäminen. Valtion kassasta ei enää makseta tulvavahinkoja, ja myös satovahinkokorvaus on poistumassa vuoden 2017 alusta.  Uusimpien sopeutumishaasteiden, kuten avustetun leviämisen, vastuiden jakautuminen on vasta tutkimusvaiheessa.

Tulvavahinkosääntelyn uudistamisen myötä esimerkiksi jokaisen yksityisen omistajan on viime kädessä itse huolehdittava kiinteistönsä hulevesistä ja varauduttava käytännössä siltä osin myös äärimmäisiin rankkasateisiin. Ensisijainen keino varautua myös muihin tulviin on turvan hakeminen vakuutuksesta. Korvausperusteet on yleensä kytketty tulvan poikkeuksellisuuteen. Poikkeuksellisena pidetään kerran 50 vuodessa esiintyvää tulvaa. Esimerkiksi rakennusvirheet tai muut vastuunrajoitukset voivat kuitenkin estää tulvakorvauksen.

Satovahingot ovat aina olleet osa maanviljelijän elämää, ja viljelijöillä on erilaisia vakiintuneita keinoja rajoittaa vahinkoja. Ajat ovat kuitenkin muuttumassa. Entä jos sään ääri-ilmiöiden vuoksi vahingot toistuvat tulevaisuudessa selvästi aiempaa useammin? Mikä silloin on viljelijöiden taloudellinen kestokyky? Satovahinkovakuutustuotteita ei ole viljelijöille vielä tarjolla. Tätä asiaa pitäisi pohtia tarkemmin, ei pelkästään yksittäisen viljelijän vaan koko yhteiskunnan näkökulmasta. Ruokaturva ja yhteiskunnan huoltovarmuus koskettavat meitä kaikkia.

Tilaa uutiskirje

Saat uusimman Klimaatin sähköpostitse sen ilmestyttyä.