Matti Apunen ratkaisee ilmastokriisin

Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja uskoo, että ilmaston lämpenemisen tuomiin ongelmiin keksii ratkaisun insinööri tai ehkä monikansallinen öljy-yhtiö.

TEKSTI: Annina Huhtala / Kaskas Media

KUVA: Lehtikuva

HUOM! EMBARGO  SUNNUNTAINA 7.4. KLO 03.00 SEKƒ PRINTILLE ETTƒ SƒHK÷ISILLE // LKS 20130404   Elinkeinoel‰m‰n valtuuskunnan johtaja EVA:n Matti Apunen poseeraa Helsingiss‰ 2. huhtikuuta 2013. LEHTIKUVA Vesa Moilanen

Ilmastoflegmaatikko on ihminen, joka ei jaksa kiivailla ilmastoaiheista. Sellainen passiivinen sivustaseuraaja, joka seuraa ilmastokokouksen sijaan mieluummin vaikka olympialaisia. Ilmastoflegmaatikot ovat kuin useimmat meistä, sellaisia kuin naapurin Martti ja Apusen Matti.

Hetkinen. Elinkeinoelämän valtuuskunnan pomon Matti Apusenhan pitäisi olla kaikkea muuta kuin flegmaattinen. Haastattelupyyntö aiheesta ilmasto saa silti Apusen hiukan varautuneeksi. Ilmasto-ongelmat eivät ole elinkeinoelämän puhemiehen päivittäistä kauraa. Ei, vaikka ilmastonmuutos muokkaa elinkeinoelämää todennäköisesti dramaattisemmin kuin mikään muu tekijä.

Apunen tunnustaa seuraavansa ilmastoasioita yhtä aktiivisesti kuin kuka tahansa rivikansalainen. Herää epäilys: voiko olla niin, että tästä asiasta valtakunnan virallisella väsyneiden keskusteluiden ravistelijalla ei ole mielipidettä laisinkaan?

Viikonlopun sulattelun jälkeen ääni on vaihtunut kellossa. Ilmastoflegmaatikosta on kuoriutunut tuttu rakkikoira, provosoivia väitteitä sylkevä taitava argumentoija, joka kuorruttaa tiukat kantansa herkullisilla esimerkeillä. On aika käynnistää show nimeltä Matti Apunen ja ilmastonmuutoksen ratkaisu.

“Loppu tulee!"

“Ilmasto-ongelman voi oikeastaan jakaa kahteen ongelmaan. Se on teknologiaongelma ja toisaalta asenneongelma,” hän aloittaa.

Jotta ilmasto-ongelmaan saadaan ratkaisuja, pitää Apusen logiikalla valita sellainen asenne, joka tuottaa parempaa teknologiaa.

Asenteisiin hän tarjoaa kahta vaihtoehtoa. Toinen niistä on pessimistinen niukkuuden mantra, jossa usutetaan ihmisiä annostelemaan viimeisiä leipäpaloja ennen kuin ne loppuvat. Sitten katsotaan, kun ihmiset kahmivat ahnaasti viimeisiä limppuviipaleita. Kun laari on tyhjä, he alkavat syytellä toisiaan.

Toinen vaihtoehtoinen tapa suhtautua ongelmaan on optimismi. Optimisti keksii Apusen mukaan uuden leivän.

“Ilmastokeskustelu, kuten keskustelu Suomessa yleensä aina, on pessimistien dominoimaa. Kun joku julistaa kädet ilmassa kadulla, että loppu on lähellä, häneen uskotaan. Todistustaakka jää aina optimistille,” Apunen moittii ja kaivaa sitten ennustuksen 1850-luvun Lontoosta. Pessimistit ennustivat, että kuningaskunnan paisuva pääkaupunki hukkuu hevosten jätöksiin. Niin ei käynyt.

“Syntyi auto”, hän lopettaa tarinansa.

Lienee selvää, että viivasuinen Apunen laskee itsensä optimisteihin ja toivoisi, että muut siirtyisivät leiriin myös.

"Luotan insinööriin, joka on hieno otus. Teknologia on avain. Uudet paremmat keksinnöt ohjaavat meidät säästämään."

Insinööri pelastaa

No niin, asenne on ruuvattu oikealle taajuudelle. Enää tarvitsee ratkaista itse ongelma, eli ilmaston lämpeneminen ja luonnonvarojen kiihtyvä kulutus.

Apunen verryttelee ennen hihojen käärimistä:

“Ilmastokysymyshän on ennen kaikkea energiakysymys. Kun köyhimpiin maihin saadaan riittävästi energiaa, syntyy enemmän valoa ja valosta lukutaitoa ja lukutaidosta hyvinvointia. Uusilla teknologioilla saadaan puhtaampaa vettä, joka puolestaan poistaa terveysongelmia.”

Kun maailman köyhimmissä kolkissa saadaan perusasiat kuntoon, alkaa maissa syntyä kasvua. Kasvusta syntyy taas kehitystä. Ainaiseen talouskasvuun uskovan Apusen kaaret ovat laajoja, mutta mistä kaiken tämän hyvän synnyttävä energia saadaan?

“Insinööreiltä”, hän vastaa.

Parhaimmassa tapauksessa kehitysmaissa voitaisiin ohittaa kokonaan tupruttavat hiilivoimalat ja muut ympäristön turmat ja hypätä suoraan puhtaisiin energiatekniikoihin. Vähän samalla tavoin kuin Afrikassa puhelinlankojen sijaan käyttöön on otettu suoraan matkapuhelimet.

“Maailma on täynnä puhdasta aurinkoenergiaa, se pitäisi vain saada varastoitua. Ilmasto-ongelma ratkeaa, kun keksimme riittävän tehokkaita akkuja, joilla tuo energia saadaan talteen,” Apunen sanoo.

Energian varastoimisen lisäksi hän heittää toivonsa smart grideihin eli älykkäisiin sähköverkkoihin. Kiivaasti kehitettävissä tulevaisuuden sähköverkoissa energiaa siirretään, vaihdetaan ja varastoidaan entistä joustavammin.

“Luotan insinööriin, joka on hieno otus. Teknologia on avain. Uudet paremmat keksinnöt ohjaavat meidät säästämään.”

Biopusseilla ei ratkaista mitään

Tehokkaampi energiankäyttö tuskin herättää soraääniä mistään suunnasta, mutta eikö odotellessa kannattaisi suitsia kulutusta? Ja vauhdittaa uusien keksintöjen syntymistä rajoittamalla vanhoja ja saastuttavia tapoja?

 

"Uudet keksinnöt ovat aina syrjäyttäneet vanhat. Höyryveturi eli aikansa, sitten se korvattiin. Miksei nyt kävisi samalla tavalla?"

Vapaan markkinatalouden ystävä ei lämpene rajoituksille eikä rangaistuksille. Sen sijaan, että keksimme uusia kieltoja tai kyttäämme yksittäisten ihmisten biopussien käyttöä, päätöksenteossa tulisi keskittyä helpottamaan taloudellista kasvua, jotta uusien energianlähteiden kehittämiseen irtoaa rahaa. 

“En usko, että biopusseilla ratkaistaan mitään. Jotta voitiin suosia verotuksella Toyota Priusta, jonkun piti ensin luoda se Prius, jota voidaan veroilla suosia.”

Ratkaisun hän uskoo olevan joka tapauksessa jo kehitteillä.

"Optimisti näkee ne pikku-uutiset, joissa kerrotaan, että amerikkalainen tutkimusryhmä on pystynyt korvaamaan harvinaiset maametallit indiumin tai galliumin halvemmilla aineilla, kuten sinkillä. Tai esimerkiksi sen, että kansainvälinen öljy-yhtiö Exxon tutkii levän käyttöä energiantuotannossa.”

Pikku-uutiset eivät silti poista sitä faktaa, että sijoitukset uusiutuviin energialähteisiin ovat etenkin pohjoisella pallonpuoliskolla hyytymään päin. YK:n mukaan sijoitusvirta kuivahti kehittyneissä maissa lähes kolmanneksella 95 miljardiin euroon vuonna 2012. 

“Tarvitsemme EU-tasoista reformihenkeä puoluerajojen yli. Valitettavasti Euroopan poliittinen tilanne on ollut viime vuoden sekaisin”.

Oppikaa kärjistämään!

Insinööri, oletko siis ymmärtänyt? Vastuu ilmastonmuutoksesta on harteillasi. Enää tarvitsee vain kehittää riittävän halpa ratkaisu, joka syrjäyttää fossiiliset polttoaineet ja vakuuttaa edistyksellisyydellään myös suuryritykset. Me muut voimme halutessamme karsia järjetöntä kulutusta, se kun on elinkeinoelämän valtuuskunnan johtajan mielestä järkevää aina, ilmastonmuutoksesta riippumatta.

“Uudet keksinnöt ovat aina syrjäyttäneet vanhat. Höyryveturi eli aikansa, sitten se korvattiin. Miksei nyt kävisi samalla tavalla?” Apunen sanoo.

“Kyllä ilmasto-ongelma saadaan haltuun, viimeistään kriisin kautta”, hän ennustaa omaan optimistiseen tyyliinsä.

Millaiseen keskusteluun Matti Apunen kokee nyt ilmastoflegmaatikkona osallistuneensa? Ei oikeastaan minkäänlaiseen. Nykyisen ilmastokeskustelun suurimmaksi ongelmaksi talouselämän vaikuttaja nimeää rakentavan keskustelun puutteen. Ilmastokeskustelu on lipsunut pessimistien yksinlauluksi.

Vaikka ei haluaisi Apusen tavoin panna toivoaan ilmastonmuutoksen ratkaisusta kansainvälisille suuryhtiöille, jotain voi ottaa opiksi. Kun otetaan kantaa, otetaan oikeasti kantaa ja mieluiten vielä kärjistäen. Ympäripyöreää liirumlaarumia ovat jo kanavat täynnä. Suomalainen ilmastokeskustelu kaipaa särmää.

Jaa artikkeli

Facebooktwitter

Tilaa uutiskirje

Saat uusimman Klimaatin sähköpostitse sen ilmestyttyä.