Peliteoreetikko luovii ilmastoneuvotteluja eteenpäin

Mikä saa maat allekirjoittamaan kansainvälisiä ympäristösopimuksia? Millaisen kokonaispaketin maa tarvitsee pysyäkseen sopimuksessa? Muun muassa näihin kysymyksiin on perehtynyt peliteoreetikko ja ympäristöekonomisti Outi Honkatukia, joka luotsaa Suomen joukkuetta kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa.

Facebooktwitter

TEKSTI: Riikka Lamminmäki

KUVA: IISD/Kiara Worth

Outi-Honkatukia

Pariisin sopimuksen kaksivuotispäivänä 12. joulukuuta Ranskan presidentti Macron kokosi Pariisiin lähes 130 maan edustajat, noin 60 valtionpäämiestä ja runsaslukuisen joukon mm. institutionaalisia rahoittajia. Kuultiin uusia rahoituslupauksia, tehtiin uusia sitoumuksia, annettiin yhteisiä julkilausumia. Hetken ajan ilmasto oli taas maailman ykkösuutinen.

Sen sijaan pari viikkoa aikaisemmin päättynyt Bonnin ilmastokokous ei tuonut superlatiiveja otsikoihin tai kyyneliä neuvottelijoiden silmäkulmiin. Kun keskustelussa ovat Pariisin sopimuksen tekniset yksityiskohdat, parrasvaloissa patsasteleville valtionjohtajille ja suurille sanoille on vähemmän tilaa. Keskiöön nousevat arkisen työn puurtajat: virkamiesneuvottelijat.

Yksi heistä on Suomen pääneuvottelija Outi Honkatukia, jolla on ollut vetovastuu Suomen neuvottelutiimistä viimeisen puolentoista vuoden ajan. Honkatukia tuli tehtävään, kun Pariisin hurmio oli laantumassa krapulaksi. Viime vuonna Marrakechin ilmastokokouksen aikaan USA:n presidentiksi valittiin tunnettu ilmastoskeptikko Donald Trump, ja kesäkuussa USA ilmoitti päätöksestään irtautua Pariisin sopimuksesta.

”Ei tämä silti ole mitenkään epäkiitollinen ajanjakso. Nyt lähdetään tosissaan pureutumaan Pariisin sopimuksen yksityiskohtiin, siihen miten se viedään käytäntöön – se jos jokin on kiinnostavaa. Trumpin valinta on myös sähköistänyt tunnelmaa, ja paljon uutta väkeä on tullut mukaan ilmastotyöhön. Arnold Schwarzeneggerin sanoin Trump ei ole ottanut Yhdysvaltoja pois Pariisin sopimuksesta, Trump on ottanut Trumpin pois Pariisin sopimuksesta”, Honkatukia sanoo.

”Peliteoria auttaa ymmärtämään ihmisten motiiveja. Tästä huolimatta neuvottelijoiden käyttäytyminen vaikuttaa usein epärationaaliselta.”

Vastuurooleissa keitetty tekninen osaaja

Bonnin ilmastokokouksessa eteneminen oli epätasaista, mutta yksi valopilkku oli sopu rakennuspalikoista Pariisin sopimuksen viisivuotistarkasteluille. Asiasta neuvoteltiin tuloksetta puolitoista vuotta. Bonnissa puikkoihin kutsuttiin Outi Honkatukia, ja kas, palaset loksahtivat kohdalleen ja neuvottelut nytkähtivät eteenpäin.

Vaikka Honkatukia on suhteellisen tuore pääneuvottelija, hän on kokenut ilmastoneuvottelija. Honkatukia on ollut mukana neuvotelluissa lähes kymmenen vuotta valtionvarainministeriön finanssineuvoksen roolissa. Hän on ollut pitkään ilmastosopimuksen alaisen pysyvän rahoituskomitean (Standing Committee on Finance) jäsen ja välillä myös sen rinnakkaispuheenjohtaja.

”Viestinviejän henkilöllä on välillä suurempi vaikutus kuin viestin sisällöllä. Rahoituskomitean puheenjohtajana näin, kuinka malilainen rinnakkaispuheenjohtajani saattoi sanoa asioita kehittyville maille tavalla, jolla itse en olisi voinut. Sama päti tietysti minuun ja kehittyneiden maiden ruotuun laittamiseen.”

Helposti lähestyttävä. Kuunteleva. Rautainen asiaosaaja. Diplomaattinen. Näin Honkatukian suomalaiset neuvottelijakollegat kuvaavat tiiminsä vetäjää. Monien tärkeiden henkilökohtaisten ominaisuuksien lisäksi hänellä on tehtävään täsmäkoulutus: Honkatukia on tutkinut lisensiaatintyössään peliteorian avulla sitä, miksi maiden kannattaa allekirjoittaa kansainväliset ympäristösopimukset ja millaisilla rahasummilla maat saadaan pitämään kiinni sitoumuksistaan.

”Lähtökohtaisesti jokainen toimii oman etunsa mukaisesti. Toisille se tarkoittaa sitä, että kannattaa aina osoittaa yhteistyökykyisyyttä panemalla nimensä alle, toisille sitä, että on järkevää maksaa muiden toimista, kun itse on jo helpot toimet tehty. Peliteoria auttaa ymmärtämään ihmisten motiiveja. Tästä huolimatta neuvottelijoiden käyttäytyminen vaikuttaa usein epärationaaliselta”, hän naurahtaa.

Pitkäjänteistä luottamuksen rakentamista

Ilmastoneuvotteluja vuosia käyneet konkarit kuvaavat neuvotteluprosessia luottamuksen rakentamiseksi. Se puolestaan vaatii aikaa, sitoutumista, henkilökohtaisia suhteita ja halua ymmärtää perustelut maiden kantojen takana.

”Liian paljon neuvotteluissa puhutaan toisten ohi. Kokousten parasta antia on se, kun asioista keskustellaan aidosti.”

USA:n poliittinen suunnanmuutos ja päätös irtautua Pariisin sopimuksesta oli ennen muuta isku yhteiselle luottamukselle. Keskeisten pelureiden yhteisen sävelen löytyminen vie aikaa, jota ei oikeastaan ole.

”Kiina on ottanut vahvempaa roolia, muttei vielä Bonnissa sellaista johtajuutta, mitä moni toivoi”, Honkatukia muotoilee.

Kuvaavaa on, että Pariisissa vähiten kehittyneet maat, ilmastonmuutoksen vaikutuksille erityisen alttiit saarivaltiot ja EU tekivät paljon yhteistyötä. Nyt Bonnissa Afrikka oli pitkälti Kiinan, Iranin, Saudi-Arabian ja Intian linjoilla. Näiden vaurastuvien ”kehitysmaiden” etu puolestaan on harvoin yhteneväinen köyhien Afrikan maiden kanssa.

”Pakostihan sitä jää miettimään Afrikan motiiveja – onko tuki vastine Kiinan valtaville investoinneille Afrikkaan?”

”Valtaosa neuvottelijoista ei ymmärrä kysymyksiä”

Pääneuvottelija kertoo ilmastoneuvottelujen haasteista virkistävän suorasanaisesti. Saudi-Arabia toimii ajoittain USA:n bulvaanina, maat ostavat toisia puolelleen, viivyttävät prosessia tahallaan. Oma lukunsa ovat kehittyvien maiden ammattineuvottelijat, joilla voi olla ”perverssi kannustin luoda neuvotteluihin lisää raiteita, lisää kokouksia ja lisää töitä, jotta koneisto raksuttaa ja päivärahat rullaavat.”

Honkatukian mukaan merkittävin yksittäinen hidaste ilmastoneuvotteluissa on kuitenkin yksinkertainen: neuvottelukysymykset ovat monimutkaisia, eikä suuri osa neuvottelijoista ole lukenut papereita niin hyvin, että voisi osallistua substanssikeskusteluun.

”Kun asiat eivät ole hallussa, päädytään keskustelemaan prosessista. Ja samalla se antaa hirveästi valtaa heille, jotka ovat kartalla.”

Prosessin merkitystä ei toki ole syytä vähätellä: Pariisin sopimuskin on oikeastaan prosessi, joka tuo kaikki sen 196 osapuolta kerran vuodessa keskustelemaan yhteisistä toimista ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Mutta kun ensimmäiset kokouspäivät keskustellaan siitä, mikä on paras tapa keskustella, on työhönsä intohimoisestikin suhtautuvan pääneuvottelijan usko välillä koetuksella.

Mikä kaiken tämän keskellä motivoi?

”Kaikki työ, mikä pysyy teknisenä eikä politisoidu, on todella palkitsevaa. Parhaimmillaan prosessi on tosi hieno ja johtaa läpimurtoihin”, Honkatukia sanoo.

Nuoruusvuodet Bangladeshissa

Päällimmäisenä ovat jääneet mieleen valo, lämpö, äänet ja hajut. Honkatukia asui teinivuodet Bangladeshissa isänsä YK-työn vuoksi. Myöhemmin isän työ vei muun muassa Botswanaan ja Malawiin, missä Honkatukia vietti yliopistoajan pitkät lomat matkustellen. Näiden vuosien perintönä hänelle jäi halu tehdä töitä kansainvälisten asioiden parissa.

”Mitään ympäristöherätystä en kuitenkaan muista siellä saaneeni, mutta kehitysmaissa näki omin silmin, miten kaikki kierrätetään ja hyödynnetään, eikä mitään heitetä hukkaan.”

Vaikka Honkatukia viilettää työmatkat Suomessa ja ilmastokokouksissa pyörällä ja syö kasvispainotteisesti, vihertävää maailmanparantajaa pääneuvottelijasta on vaikea piirtää. Pikemminkin puheesta kuuluu se, että monesti ympäristöstä huolta pitävä toimintatapa nyt vain on se järkevin.

”Olen ekonomisti. Uskon taloudelliseen ohjaukseen. Syyllistämällä ja määräyksillä nämä asiat eivät etene, ulkoisvaikutukset on hinnoiteltava mukaan.”

Jos pääneuvottelija Honkatukialla olisi kaikki valta ilmastotoimissa, hän suuntaisi energiansa päästöttömään energiantuotantoon ja talouskasvun vahvempaan irtikytkentään päästökehityksestä.

”Maapallon kohtalon ratkaisee pitkälti se, mitä Kiina ja Intia tekevät.”

Ja kehitysmaakokemus näkyy myös ratkaisussa, jota hän ehdottaa:

”Uskon että vertaisoppiminen – se että kehittyvät maat oppivat toisiltaan – on ainoa tapa viedä hyviä käytäntöjä eteenpäin.”

Outi_Honkatukia_gray_square

Outi Honkatukia

Syntynyt: 7.7.1968

Koulutus: Valtiotieteiden lis., kansantaloustiede, HY

Ura: Pääneuvottelija, ympäristöministeriö 2016-.
Finanssineuvos, valtionvarainministeriö 2008-2016.
OECD, Pariisi 1995-2008. Useita eri rooleja, mm. ympäristömaatutkinnoissa sekä pääsihteerin kabinetissa.

Perhe: Puoliso ja 9-vuotias poika.

Harrastukset: liikkuu luonnossa, sienestää ja marjastaa.

Muuta: Koulutettu Friskis & svettis -jumppaohjaaja. Veti OECD-vuosinaan Punaisen myllyn vieressä jumppatunteja.

Tilaa uutiskirje

Saat uusimman Klimaatin sähköpostitse sen ilmestyttyä.