Uusi yritys

TEKSTI: Ilkka Pernu

KUVAT: Kristian Buus / Greenpeace ja Shutterstock

Maailma on nyt erilainen paikka kuin kuusi vuotta sitten, jolloin järjestettiin Kööpenhaminan ilmastokokous. Nyt käynnissä olevalta Pariisin ilmastokokoukselta odotetaan paljon enemmän kuin edelliseltä yritykseltä. Mikä on nyt toisin?

Kööpenhaminan ilmastokokouksessa vuonna 2009 mielenosoitukset saivat enemmän huomiota kuin kokouksen tulokset.
Kööpenhaminan ilmastokokouksessa vuonna 2009 mielenosoitukset saivat enemmän huomiota kuin kokouksen tulokset.

Pettymys. Sitä moni ajatteli kuusi vuotta sitten, kun Kööpenhaminan ilmastokokous päättyi.

”Asiat menivät kokouksessa tasaisesti huonompaan suuntaan. Tunnelmat olivat alhaiset ja yöunet jäivät vähiin. Olin pettynyt ja ihmeissäni oudosta tekstistä”, ilmastopolitiikan tutkija Antto Vihma sanoo.

Kööpenhaminan tavoitteena oli saada aikaan kunnianhimoinen kansainvälinen sopimus ilmastonmuutoksen lievittämiseksi. Kaksitoistapäiväisessä kokouksessa ei syntynyt sitovaa sopimusta, vaan julkaistiin ainoastaan muutaman sivun mittainen luonnosteksti, niin sanottu Kööpenhaminan sitoumus.

Nyt Pariisin ilmastokokouksen alla apea tunnelma on poissa. Pessimismi on vaihtunut optimismiin, ja moni uskoo, että Pariisissa ilmastosopimus viimein syntyy.

Mitä kuuden vuoden aikana on tapahtunut?

Suurvallat vahvasti mukana

Toiveikkuus nousee nimenomaan neuvotteluprosessin ulkopuolelta. Esimerkiksi suurvallat tekevät ilmastopoliittisia toimia aiempaa pontevammin. Jo se, että yli 80 maata on julkistanut omat ilmastopanoksensa, luo luottavaista tunnelmaa.

”Suurvaltojen päästöt ovat tärkeä juttu. Monen maan sisäpolitiikassa keskustellaan siitä, että miksi me tehtäisiin jotain, jos USA ja Kiina eivät tee mitään”, Vihma sanoo.

Kööpenhaminan jälkeen Kiina on ollut ihmisten mielissä muutenkin. Maan kammottavat ilmansaasteet ovat saaneet paljon huomiota ja kauhistelua osakseen myös ulkomailla. Savusumun keskellä kiinalaiset ovat havahtuneet siihen, että päästöt vaikuttavat konkreettisesti heidän elämäänsä.

Pelkällä tunnelmalla ei kuitenkaan tehdä päätöksiä. Päätökset vaativat tuekseen tieteellisiä näyttöjä.

Esimerkiksi aurinkoenergian käyttöönotto on ollut huomattavasti nopeampaa, kuin mitä ennen Kööpenhaminan kokousta ennustettiin.

Kuuden vuoden aikana on saatu lisänäyttöä ilmastonmuutoksesta, esimerkiksi ääri-ilmiöiden ja ilmaston lämpenemisen yhteydestä. IPCC:n raportit ovat täsmentyneet.

”Monella alueella on pystytty rajaamaan tiettyjä epävarmuuksia, ja ymmärrys ilmastonmuutoksesta ilmiönä on vahvistunut”, sanoo SYKEn professori Mikael Hildén.

Kuluva vuosi on ollut tähän mennessä maailmanlaajuisesti mittaushistorian lämpimin. Reilun kuukauden päästä nähdään, rikkoontuuko viime vuoden ennätys ja tuleeko tästä vuodesta myös kokonaisuudessaan historian lämpimin. Maailman kahdestakymmenestä kuumimmasta vuodesta jo 19 osuu kahdelle viimeisimmälle vuosikymmenelle.

Hildén on kuitenkin skeptinen: pelkkä evidenssin vahvistuminen tuskin ratkaisee neuvotteluja.

”Jo Kööpenhaminan aikana oli riittävästi tietoa. On kuitenkin tärkeää, että asiaa on pidetty esillä. Yhä suurempi osa neuvottelijoista näkee ilmiön todellisena ja että sillä on merkitystä myös heidän omien intressiensä näkökulmasta.”

Neuvotteluiden kannalta oleellisempaa on kilpailukykyisen ilmastoystävällisen teknologian kehittyminen ja hyväksyttävien sääntelyratkaisujen tunnistaminen. Esimerkiksi led-tekniikan valtava edistyminen kuuden vuoden aikana auttaa energiantarpeen vähenemisessä. Mutta Hildénin mukaan pitää edetä monella rintamalla: ”Yksittäiset läpimurrot eivät tee ihmeitä.”

Neuvotteluiden näkökulmasta uusiutuvia energialähteitä hyödyntävien teknologioiden nopea kehitys on tärkeä asia. Esimerkiksi aurinkoenergian käyttöönotto on ollut huomattavasti nopeampaa, kuin mitä ennen Kööpenhaminan kokousta ennustettiin. Luottamus siihen, että uusiutuvat energiamuodot pystyvät todella korvaamaan fossiilisia energialähteitä, on kasvanut.

Uusiutuva energia kiihdyttää vauhtia

Kun maailman valtiot neuvottelevat, pöydässä istuu aina myös raha. Niin myös ilmastosopimusneuvotteluissa, joissa talouskysymyksillä on ollut aina valtava merkitys.

Kööpenhaminassa sovittiin muun muassa vihreästä ilmastorahastosta ja teknologiamekanismeista. Aiemmin suuri kysymys on ollut se, kuka maksaa laskun, joka syntyy uusiutuviin energiamuotoihin siirtymisestä. Ilmastosopimus on nähty lähinnä kulueränä, mutta ei enää.

Kuuden vuoden aikana monet maat ovat nähneet, että uusiutuvalla energiatuotannolla voi olla taloutta voimistava vaikutus.

”Uusiutuvan energian läpimurto on tapahtunut Kööpenhaminan jälkeen. Ilmastokestävän bisneksen osalta eletään nyt eri maailmassa”, sanoo ympäristöekonomian professori Markku Ollikainen Helsingin yliopistosta.

Uusiutuvan energian tuotantokustannukset ovat Kööpenhaminan jälkeen tulleet ryminällä alas. Aurinkopaneelien hinnat ovat laskeneet peräti 85 prosenttia vuodesta 2008. Arvio on, että hinnat vielä puolittuvat tästä vuoteen 2030 mennessä. Tuuliturbiinien hinnasta on pudonnut kolmasosa vuoteen 2007 verrattuna.

Esimerkiksi Etelä-Amerikassa on käynnistetty ensimmäisiä aurinkovoimaloita, jotka ovat kannattavia ilman yhteiskunnan tukea. Myös tuulivoimalle on tapahtumassa samaa.

Pariisin sopimusneuvotteluissa cleantechin kehittyminen on merkittävässä asemassa. Ollikaisen mukaan sen kysyntä kasvaa kahdeksan prosentin vuosivauhtia. Kuuden vuoden aikana monet maat ovat nähneet, että uusiutuvalla energiatuotannolla voi olla taloutta voimistava vaikutus.

Tietysti kolikolla on myös kääntöpuoli: ”Maat ovat tajunneet, että jos ne eivät tee mitään, kustannukset tulevat olemaan suuria.”

Taloudella on itseään toteuttava vaikutus: sopimuksen syntyminen itsessään luo uskoa siihen, että ihmiskunta pystyy jatkamaan yhteistä ilmastopolitiikkaa. Kannattavan liiketoiminnan ydin on se, että voidaan luottaa tulevaisuuteen.

Pakolaisuus tuo ilmastonmuutoksen lähelle

Ehkä nyt aika on kypsä sopimukselle. Suomen ilmastopaneelissa mukana oleva yhteiskuntapolitiikan emeritaprofessori Marja Järvelä pystyy luettelemaan nopeasti viisi globaalia näkökohtaa, miksi sopimus todennäköisesti syntyy.

Ensinnäkin ilmastonmuutosta ei voi enää ”etäistää”, mikä oli vielä 20 vuotta sitten yleinen tapa suhtautua asiaan.

”Ajateltiin, että ilmastonmuutos on hirveä juttu, mutta se ei kosketa meitä”, Järvelä sanoo.

Pandaksi pukeutunut mielenosoittaja pyöräili Kööpenhaminassa ilmastokokouksen aikana.
Pandaksi pukeutunut mielenosoittaja pyöräili Kööpenhaminassa ilmastokokouksen aikana.

Nyt muutokset näkyvät jo. Eletään joulukuuta ja maa on musta.

Toiseksi selitykseksi Järvelä antaa kulttuuriviiveen. Ihmisten mieliä ei muuteta hetkessä. Nyt Pariisin kokouksen alla ilmastopoliittiset toimet nähdään entistä oikeutetumpina: kansallisvaltiot ovat selvemmin sitoutuneet ilmastotalkoisiin.

”Aikaisemmin on ajateltu, miten päästään luikertelemaan sitoumuksista irti. Kööpenhaminan prosessin epäonnistuminen luo itsessään painetta: nyt on onnistuttava!”

Neljänneksi Järvelä nostaa taloudellisen näkökulman: yhä vahvemmin nähdään, että talous voi hyötyä ilmastosopimuksesta.

Viides ja kaikkein ajankohtaisin näkökulma on pakolaisuus, jota ilmastonmuutos tulee lisäämään. Vaikka Euroopan pakolaiskriisissä ei suoraan ole kyse ilmastopakolaisuudesta, nyt on herätty konkreettisesti siihen, millaisia ongelmia pakolaisuus aiheuttaa.

”Ei haluta, että pakolaisten määrä moninkertaistuu ilmaston muutoksen myötä.”

Vyyhti on nähty konkreettisena turvallisuuskysymyksenä, mikä lisää poliittisia haluja.

Järvelän luettelemat näkökulmat väijyvät ilmastosopimuksen taustalla, mutta viime kädessä niiden vaikutusta sopimukseen on vaikea arvioida. Suurin työ tehdään neuvotteluissa, suljettujen ovien takana.

Ranska osaa diplomatian

Moni luottaa siihen, että Ranska vie pallon maaliin. Huippukokouksen isäntämaa Ranska on jo etukäteen käynyt kahdenvälisiä neuvotteluita, ja valtioiden päämiehet tapaavat ennen virkamiesten sopimusneuvotteluita.

Markku Ollikaisen mukaan Ranskalla on Tanskaa paremmat diplomaattiset taidot.

Odotukset ovat korkeammalla myös siksi, että rima on aiempaa matalammalla.

”Näyttää siltä, että Ranska on realistisempi ja siten pätevämpi kuin Tanska, jolla oli kovat paineet.”

Isoin asia on se, että nyt ei edes haeta kansainvälistä yleissitovaa sopimusta, jota EU ja saarivaltiot ovat ajaneet Kioton ajoista lähtien, vaan pyritään dynaamiseen itseään tarkistavaan sopimukseen. Puhutaan ”riittävästä sopimuksesta”.

”Tällä tavalla näköjään saadaan kaikki maat mukaan”, sanoo Jukka Uosukainen, joka työskentelee YK:n alaisen ilmastoteknologiakeskuksen CTCN:n johtajana.

Odotukset ovat korkeammalla myös siksi, että rima on aiempaa matalammalla. Maiden antamat tarjoukset ovat Uosukaisen mukaan ”konservatiivisia”. Niitä on vielä varaa kiristää.

Onko rima jopa liian alhaalla?

”On mahdollista, että tavoitteita ei ratifioida ja sopimus jää liitteeksi. Rikkomuksille ei voida asettaa kansainvälisiä sanktioita”, Uosukainen sanoo.

Toisaalta rikottuaan avoimen lupauksensa maa maksaa siitä poliittisen hinnan. Neuvotteluissa mukana oleva Uosukainen sanoo, että poliittinen paine on nyt niin kova, että kokouksen on pakko onnistua.

Toisaalta kyseessä on maailman vaikein neuvottelu: vastapuolella on luonto, joka ei tee kompromisseja.

 

Nimeltä mainittujen asiantuntijoiden lisäksi juttuun on haastateltu sähköyhtiö Fortumin teknologiajohtajaa Heli Antilaa.

Tilaa uutiskirje

Saat uusimman Klimaatin sähköpostitse sen ilmestyttyä.